Seuraava päivä meni aivan levon kannalta. Otin ensimmäistä kertaa Afrikassa ollessani hiukan aurinkoa talomme terassilla ja paranneltiin maailmaa monta tuntia jutellen toisen talossa asuvan suomalaisen kanssa. Pakkailin tavaroita ja valmistauduin seuraavan aamun lähtöön.

 

Lähtöaamuna kävin daktari Leenan luona aamukahvilla. Siellä pöytä notkui herkuista ja sain parhaan aamiaisen  Ilembulassa oloni aikana. Tarjolla oli viiliä, jugurttia, hedelmäsalaattia tuoreista hedelmistä, ihanaa tomaattimehua, ruisleipää, helmikananmunia, vihanneksia ja suomalaista kahvia. Pääsin toisen M:n ja hänen vaimonsa kyydissä suurimman osan matkaa kohti Iringaa.

 

 

Näkymä daktari Leenan tarassilta kohti alhaalla olevaa savannia ja taustan vuoria.

 

Pysähdyimme Kisolanzaan kahville ja tapasimme siellä Iringassa asuvan lähettipariskunnan joiden kyydissä pääsin loppumatkan P:n ja E:n kotiin. Kizolanza, The Old Farm House on englantilaisen perheen omistama maatila missä on myös hotelli. Paikalla on suuri kukkatarha tuhansine kukkineen ja tietysti turistia ilahduttava baari.

 

 

Istuin baarissa kun muut menivät kiertämään paikkoja. Lueskelin vieraskirjaa missä jotkut Afrikkaa pyöräillen kulkevat amerikkalaispojat kertoivat seikkailuistaan. Kauan ei tarvinnut yksin istua kun sain seuraa.

 

 

 

Tässä minun evääni. Tietysti toinenkin kyynärsauva on mukana mutta ei nyt sattunut kuvaan mukaan. Jossakin vaiheessa vaihdettiin tavarani toiseen autoon ja toinen M jäi vaimonsa kanssa Kisolanzaan yöksi. Jatkoin matkaa Iringassa asuvien J:n ja R:n kanssa. Olin kuullut jo aikaisemmin daktari Leenalta että matkan varrella lähellä Iringaa on poppamiesten haudat ja silloin kun sähköjohtoja on vedetty tien varrella ei sähkö ole vaan kulkenut poppamiesten hautojen yli. Tapaus on aika ihmeellinen ja niin kuvasin sen muillekin nähtäväksi.

 

 

Vettä satoi kaatamalla ja tässä näkyy miten vasemmalla puolella tietä yleensä kulkevat sähköjohdot vaihtavat yhtäkkiä tien toiselle puolelle. Kuvan otin autosta tuulilasin läpi joten ei ole kovin hyvä mutta kertoo kuitenkin oleellisen.

 

 

Tässä on ne kuuluisat haudat. Näyttää niin kuin siellä ei sataisi ollenkaan vaikka kastuin tuossa kuvatessa hautoja tien raunalla. Ihmettelimme kaikki myös sitä että haudoissa on ristit vaikka ne on poppamiesten hautoja mutta muuta selitystä siihen en keksi kuin että se on vaan tapa.

 

 

Muutaman kymmenen tai sadan metrin päässä sähköjohdot siirtyvät taas tien normaalille, vasemmalle puolelle.

 

Daktari Leena on asunut Tansaniassa lähes 30 vuotta. Hän kertoi alussa maahan tullessaan vähän hymyilleensä poppamiehille ja heidän vallalleen. Nyt hän ottaa heidät tosissaan. Ilembulassa ollessani kuulin mm kuinka sairaalaan tuotiin pieni poika jolla oli vatsa viillelty ristiin rastiin ja viiltoihin oli laitettu jotain yrttisekoitusta. Se oli poppamiehen tapa yrittää hoitaa lapsen vatsakipua. Onneksi tämä poika pääsi hoitoon sairaalaan ja jäi henkiin. Kuulin jostain toisesta lapsesta joka oli menehtynyt samanlaisen toimenpiteen jälkeen. 

 

Joku on vieläkin sitä mieltä ettei Afrikkassa tai muuallakaan saisi tehdä lähetystyötä. Kuitenkin kristillinen kirkko on rakentanut Tansaniaankin niin kouluja kuin sairaaloitakin ja sitä kautta opetus ja apu menee perille. Kun ihminen vapautuu henkien palvonnasta ja pelosta se on valtavan hyvä asia. 

 

Päiväkirjasta:' Olipa kiva olla taas kauniissa P: ja E:n kodissa. Kaikki näyttää niin puhtaalta ja kauniilta Ilembulan jälkeen. Tosi ihanaa oli sielläkin olla mutta niin erilaista.  Herkuttelimme illalla P:n kanssa perunaletuilla, avokadotahnalla, salaatilla ja maissilla. Nami! Juteltiin myöhään ja menin vielä yöllä nettiin pitkästä aikaan ja pääsin nukkumaan vasta aamuyöllä. Olin valvonut melkein kellon ympäri kun edellisenä aamuna olin herännyt Ilembulan moskeijan kutsuun viideltä.'