Matka jatkui ja alkoi pitkä, 7km nousu. Maisemat olivat kauniita vuoristomaisemia ja välillä oli apinoita,  korikyliä ja sipulikyliä missä ihmiset myivät tuotteitaan.  Näillä serpentiiniteillä sattuu usein onnettomuuksia ja P:llä ja E:llä on ollut matkoillaan joitain läheltä piti tilanteita. Mutta, luonto on sadeaikana todella kaunista.

 

 

Tervetuloa sipulikylään ja kyllä täältä saa tomaattiakin!

 

 

Joku on löytänyt talolleen kauniin paikan. Vieressä on maissimaa ja banaanipuun alkukin kasvamassa.

 

 

Vaikka alussa näytin teille kuvia hienosta kauppakeskuksesta, usein kaupat ovat kuitenkin ylläolevaa  tai sipulikaupan tyylisiä puoteja. Monet myyvät vaikka sipulia tai hedelmiä vaan tien varrella tai ihan mitä tahansa kaupungeissa ja niiden liepeillä kadulla tai risteyksissä. Risteyksissä voi ostaa tavaraa sanomalehdistä vaatteisiin ja kukkiin, melkein mitä tahansa

 

 

Tässä koreja ja mattoja, hienoja töitä myynnissä.

 

 

Vuoristossa asuvilla on siellä täällä peltotilkkujaan ja jossakin pitkien matkojen päässä on ihmisiä ja asumuksia jotka asuvat siellä omavaraistaluksissaan. Jostain tuolta kaukaa ei niin vaan lähdetäkään käväisemään kaupungissa.

 

 

Tien varren paikallinen pikaruokapaikka. Tässä paikassa pysähtyi bussit ja matkaajat kävivät ostoksilla tai turkkilaisessa veskissä helpotusta hakemassa. Etualan pieni kioski puun varjossa myy grillattuja maissintähkiä, oikein herkullista välipalaa. Tässä oikealla oli myös matkan suurin sipulikauppa, kuva ylempänä.

 

 

Alhaalla virtaa Ruaha-joki. Iringan kaupungin vieressä on Pikku-Ruaha joka tällä hetkellä  tulvii, lähtiessäni sieltä jo näin pientä tulvintaa, nyt vettä on kuulemma enemmän. Mitä lähemmäksi Iringaa tulimme sitä kivisemmiksi vuoret muuttuivat.

 

 

Tässä ollaan jo tulossa Iringaan ja vuoret ovat näin kivisiä. Alakuvassa pääsin jo omaan, ihanaan, väliaikaiseen  huoneeseeni P:n ja E:n kotona.

 

 

Tästä tulikin oikein kuvapostaus mutta yritän seuraavan kerran saada aikaseksi vähän enemmän tekstiäkin.