Minut opetettiin jo heti alusta asti elämään afrikkalaisten rytmissä, tai ainakin melkein. Siellähän ihmiset heräävät auringon noustessa ja mennään nukkumaan auringon laskiessa, ainakin maaseudulla eletään noin. Ajoimme jo seitsemäksi hiljaisen kaupungin läpi jumalanpalvelukseen hienoon, isoon katedraaliin.

 

Anteeksi huono, auton ikkunasta otettu kuva, ennen seitsemää oli jo satoja nuoria rannalla juoksemassa ja urheilemassa. Muutama pisara tuli vettäkin, silloin oli varmaan päivän viilein hetki harrastaa liikuntaa.

 

Katedraali on komea ja se oli täynnä ihmisiä. Hiivittiin hiukan kesken sivupenkille istumaan ja seurasimme minkä osasimme. Musiikki oli mukaantempaavaa ja kaunista, aina virret ja laulutkin kirkkokansa lauloi äänissä. Mukana oli monta kuoroa ja trumpettiryhmä soittamassa ja säestämässä. Katoppas, joku valkoinenkin tyyppi on päässyt kuvaan mukaan, ihan erikoista täällä.

 

Soittajia oli enemmänkin, kuten laulajiakin mutta koska kirkko oli niin täynnä en saanut sisältä parempia kuvia.

 

 

Nuortenkuoro lauloin kauniisti elehtien ja tanssien, tässä osa porukasta. Kirkkoon ihmiset pukeutuivat parhaisiin vaatteisiinsa ja kaikilla sikäläisillä naisilla oli hiukset kauniisti. Jos ei hiuksia ehditty laittaa niin silloin päässä oli hattu tai huivi monimutkaisesti taitettuna. Meikeläinen tunsi itsensä jotenkin kalpeaksi ja värittömäksi tässä joukossa. Musiikki tuntui hyvin tutulta minusta joka olen koko elämäni ajan kuunnellut afrikkalaista ja atrikkalaisvaikutteista musiikkia. Seuraavan kerran kun menen Tansaniaan, pitää olla jo kirja mukana että voin itsekin laulaa kirkossa.

 

 

Kirkossa kävimme muun väen kanssa afrikkalaiseen tapaan viemässä kolehtimme koriin kirkon eteen musiikin raikuessa. Hieno tapa, väki saa vähän liikuntaa välillä. Olin juuri oppinut pari sanaa swahilia ja ymmärsin ainanakin yhden sanan saarnasta. Kuva on naisten puolelta, miesten puoli oli myös aivan yhtä täynnä ihmisiä.  Läksimme kirkosta kesken pois kun ilmoitusten kertominenkin kesti ja kesti. Meillä oli kiire maallisempiin menoihin, yritimme ehtiä uimaan nousuveden aikana.

Kävimme nopeasti Onnelassa vaihtamassa vaatteet ja laittamassa uikkarit valmiiksi päälle ja nopeasti parinkymmenen kilometrin päähän missä voimme pulahtaa puhtaampaan veteen kuin mitä se oli siellä missä paikalliset viettivät aikaa rannalla. Uintikokemus Intian Valtameressä oli kyllä mahtava. Vesi oli tosi lämmintä ja nousuvesi oli jo sen verran ehtinyt paeta että jouduimme kahlaamaan aika pitkälle ennen kuin kastautumisesta saati uinnista tuli mitään. Mutta oli se sen arvoistakin.

 

 

 

Päiväkirjaan olen kirjoittanut: 'Uintireissu oli aivan mahtava, harvoin pääsee uimaan valtameressä ja tämä Intian Valtameri on kyllä kokemus. Yksi harmi täällä on, olimme rannalla liian lyhyen aikaa mutta lomalaisellahan on aina kiire. Iho oli uinnin jälkeen niin nihkeä, että tein todella töitä hikisessä pukuhuoneessa että sain vaatteet päälleni. Silti, on niin ihanan lämmin että mieluummin tämä kuin Suomen talvi.' 

Kuudelta herännyt porukka oli niin väsynyttä rannalta palattuaan että otimme kaikki jonkinlaiset torkut, minäkin nukuin sikeästi pari tuntia.  Päiväkahvien jälkeen jatkettiin matkaa Clipwayhin mikä on kauppakeskus sekä kuin tori meren rannalla. P meni nettikahvilaan ja kiersimme E:n kanssa kauppoja ja toria. Torilla oli vaikka minkalaista taidetta ja käsityötä tarjolla ja kiersimme siellä katsomassa tauluja. Taiteilijat maalasivat samalla kun huutelivat valkonaamoille hintatarjouksia mistä meidän oli tarkoitus sitten tinkiä. Bongasin heti muutaman hienon taulun mistä voisinkin alkaa tinkimään, mutta ajattelin etten nyt osta mitään vaan palaan sitten takaisin kun olen ensin nähnyt vähän muuta maata ja sen mahdollisuuksia. Ostin yhdestä kaupasta paljon kauniita kortteja ja kokeilin toisessa jotain puseroa. Päiväkirjasta:' Kokeilin yhtä kivaa mustaa pellavapuseroa missä oli helmassa rivi lempieläimiäni seeproja mutta jotenkin se kokeileminen on ilmastoidusta huoneesta riippumatta liian nihkeää kuumuuden takia ja en osannut ostaa mitään. No, ehkä seuraavalla kerralla.'

Käväisin myös nettikahvilassa laittamassa terveisiä Suomeen ja kotiin. Ekan blogikirjoituksen taisin kirjoittaa tuolla mutta jostain syystä en tallentanut sitä ollenkaan joten se siitä. Ilta meni taas Epidorin hyvästä ruuasta nauttien ja jutellen. Seuraavana aamuna voitiin nukkua hiukan pidempään. Olimme sopineet päivällä Clipwayssa tapaamisen yhden ihmisen kanssa joka oli aikaisemmin työskennellyt orpolassa mihin olin myöhemmin menossa. Hän kertoi aika paljon niin asumisen tasosta kuin muistakin 'negatiivisista asioista' orpolassa. Mielialani laski, olinhan innoissani menossa sinne hommiin. Orpolassa hommissa kuulemma viihtyy jos tykkää vähän niin kuin mökki-olosuhteista. No, saa nähdä miten minun käy!