Sain tänään olla katsomassa Kellariteatterissa  Metropolia ammattikorkeakoulun ja Kellariteatterin  tasokasta yhteistuotantoa olevan näytöksen Minua varten luotu. Se kertoo Saima Harmajan (1913-1937) elämästä ja runoista, toista pääosaa esitti Saiman kuuluisa päiväkirja, Maija. Esityksen on ohjannut ja dramatisoinut taiteellisena lopputyönään Esittävän taiteen koulutusohjelmasta valmistuva Maija Rämä. Saima Harmajan osaa näytteli hienosti  Elina Mikkola ja päiväkirjan osassa oli taitava Sanna Ristaniemi.

Esitys oli vaikuttava. Musiikki tuki hyvin niin iloisia kuin vaikeitakin tunteita mitä illan aikana käytiin läpi. Saima Harmajan runot ovat puhuttelevia ja kauniita vielä nykypolvenkin mielestä ja näytelmässä käytiin niiden avulla läpi hänen tunneskaalaansa sairauden ja välillä terveempien päivien aikana. Olen lukenut Saima Harmajan päiväkirjan aikaisemmin ja kirjasta löytyy vahva, valloittava ja myös huumorintajuinen nainen joka kohosi yli elämänsä traagisuuden. Samanlaisen kokemuksen tarjosi myös illan näytelmä. Ohjaajan, Maija Rämän sanoin: 'Saima eli ennen rockin syntyä ja silti hänellä oli se sama vimma kirjoituksissaan, jonka vuosia myöhemmin eri taitelijat vangitsevat säveliksi ja rytmeiksi.'

Esitys menee vielä huomenna Kellariteatterissa ja kuulin ohjaajalta, että noin 10 paikkaa on vielä myymättä. Jos kiinnostuit näytelmästä niin mene kipinkapin varaamaan netin kautta liput huomiseksi. Hinta ei päätä huimaa, liput on 8e/5e hintaisia. Kannattaa käydä katsomassa!

Teatterissa tapasin Leenan ja hänen bloginsa kautta huomasinkin, että Minua varten luotu menee viimeisiä päiviä Kellariteatterissa. Hauskaa kun yksi blogiystävä sai taas kasvot!

VALVOJA

Olen maannut koko yön kuunnellen sateen valitusta

   ja autojen levotonta kohinaa.

Lukemattomina öinä olen vielä makaava näin,

   humiseva hiljaisuus ympärilläni,

tietäen ettei aamun tultua mikään muutu,

ettei yksikään ohi humahtavista autoista

   pysähdy oveni eteen.

Mutta kerran, kerran, sadan vuoden kuluttua

se on kuitenkin tapahtuva, ihme.

   Älkää sanoko minulle ettei sitä ole!

   Minä olen äärettömän nuori

   enkä ole vielä nähnyt mitään,

ja siksi minä tiedän enemmän kuin te.

   Ja minä tiedän,

että se on aikojen alussa minua varten luotu

   ja että se on saapuva kerran

ja hulmuten tempaava minut kanssaan pois.

Ja mitä merkitsee silloin tuhat unetonta yötä!

   Hymyilkää vain säälivästi, hiljaiset seinät;

liekkinä olen ponnahtava kauas syleilystänne,

   kun aika on täysi.

                    Saima Harmaja