Siskotuu Enkelinkakkaa-blogista haastoi minut, siis Been kertomaan elämästäni. Tässä sitä juttua nyt tulee.
"Tämä on koirablogeja kiertänyt haaste, ja teemaltaan paljasta 7 kpl totuutta itsestäsi. Haaste osoitetaan aina koiralle. Eli koirasta 7 totuutta, ja kirjoitettuna, kuten koira itse vastaisi ja kertoisi. "
1 Olen antanut itselleni kertoa, että jotkut luulevat minua jotenkin erikoiseksi. Se kyllä ihmetyttää, olenhan ihan tavallinen koira. Jotkut myös kysyy, että näenkö mä täältä karvojen alta. No tottakai mä näen. Katos ite ulos vaikka meidän sälekaihtinten välistä, näetkö mitään? Just silleen minäkin näen eli ihan hyvin.Tässä yläkuvassa näet mun tyynyn. Se on mun paras sisälelu ja sen kanssa mä riehun joka päivä. Mies sanoo sitä tyyneksi mutta ei se sen oikea nimi ole.
2. Mä olen kova koira paimentamaan. Sisällä kukaan ei liiku yhtään mun tietämättä kun mä olen kaikesta aina selvillä. Kun pääsen ulos pihalle, yritän kovalla äänellä saada ihmiset menemään suoraan tien oikeaa laitaa mutta ei ne vaan tajua. Musta on tosi tyhmää kun jotkut puhuu kovalla äänellä puhelimeen ja sitten ne huutaa just siinä missä mä olen, se ärsyttää ja mun on pakko koventaa vähän ääntä että ne kuulisi mitä mä niille sanon. Sit tästä menee ohi jotain nuoria jotka muuttuu koiraksi kun ne kuulee minut, nekin alkaa haukkua. Silloin mä kovennan ääntä ja me kilpaillaan kenen ääni kuuluu kovempaa. Harmi vaan kun savisuti tulee usein hakemaan minut sisään just silloin kun olen saanut ääneni tosi vahvaksi ja kantavaksi. Kerran se kysyi niiltä nuorilta, että mihin niitä koskee mut ei ne vastanneet mitään vaan lähtivät äkkiä pois.
3. Mä tykkään kaikkein eniten syödä niitä ruokia mitä mun ihmiset syö, toiseksi eniten sitten niitä mitä ne mulle ostaa. Joskus ne antaa mulle ensin oikeeta ruokaa ja sit vasta koiraruokaa mut usein mä joudun syömään vaan sitä koiranruokaa. Tänään savisuti toi mulle sellasia possunhajusia munkkeja mut kun se ei huomannut niin mä piilotin yhden jo pihalle. Pitää hakea se vielä tänään sieltä ja viedä johonkin toiseen paikkaan ettei kukaan vie sitä. Yks päivä sain oikeen sydämen ja söin siitä heti puolet mutta puolet piilotin sängyn alle. Ne väitti että se haisee mut musta se oli hyvä haju ja sit vein sen työpöydän alle. Kun ne alkoi sitä siirtelee yöksi jääkaappiin niin olihan mun pakko se syödä pois kuleksimasta.
4. Mä olen meidän perheen paras ulkoilija. Jos en mä veis noita ulos niin ne ei kyllä viittis koskaan olla ulkona. Tänäänkin raahasin savisutia pitkän matkaa ja se melkein itki kun sen kuulema sattu jalkaan mutta jos kerran ollaan lenkillä niin sillon mennään eikä meinata. Kyllä mä vähän useimmin pysähdyin haistelemaan muitten pissoja niin se sai levätä.
5. Mulla on sellanen kyky, että mä tiedän kuka tykkää musta. Kun me ollaan ulkona, niin mä huomaan kaikista ihmisistä jo kaukaa mitä ne musta ajattelee. Mä jään aina odottamaan sellasia jotka musta tykkää ja ne sit rapsuttaa ja jää vähäksi aikaa juttelee. Yksi täti antaa mulle aina tikkuja kun sillä on niitä taskussa, sen kans mä aina vähän pelleilen, annan tassua ja muuta. Sit yksi täti puhuu mulle ruotsia ja mä vastaan sille myös ruotsiksi.
6. Kun me muutettiin tähän uuteen kotiin, niin mä opettelin yhden uuden tavan. Aina kun mä makaan eteisessä ja savisuti on koneen äärellä, niin mä alan vikistä. Pidän sellasta pientä vikinää päällä ja usein se luulee, että mä haluun jotain. Saan sit hammasharjaa, nappulaa, karkkia ja keksiä ja sit ne kysyy, no mitä sä vielä haluut. Mä vaan katon sitä ja sit se päästää mut hetkeksi ulos kunnes mä taas haukun sen mielestä liikaa. Sit mä alotan taas alusta. Tänään savisuti heitti mua mun tyynyllä ja sano, että ole jo hiljaa. Olinhan mä sitten, vähän aikaa.
7. Mulla on tosi paljon kavereita. Suurin osa niistä on ihmisiä mut on mulla koirakavereitakin. Monet niistä asuu tässä lähellä ja mä käyn niitten kanssa lenkillä ja koirapuistossa. Yks Tytti asuu sit vähän kauempana ja sitä mä nään vaan joskus. Kaikkein eniten mua ärsyttää se, kun mä joudun olemaan yksin kotona. Pienenä mä haukuin silloinkin mut nykyään mä en viitti ettei noille tulis siitä hankaluuksia. Savisuti piilottaa mulle aina jotain hyvää kun lähtee ja mä katon kun se ne laittaa ja käyn sit hakee kun se pistää oven kiinni. Sit mä makoilen ovella ja odotan. Joskus musta tuntuu, että mun elämä on aika paljon sitä odottamista. Mut kyllä mä olen sit tosi ilonen kun ovi aukee ja se kysyy että onko täällä ketään kotona. Mä aina olen ihan niin kuin en oliskaan vaikka kai mun häntä vähän heiluu ilosta ja mua naurattaa. Sit me halataan ja se on musta kyllä oikeestaan päivän parhaita hetkiä.Sit mä tutkin sen laukun että ostikse mitään mulle ja sit me mennään ulos.
Mä haastan tähän juttuun mukaan mun blogikaverit Kultsin ja Topin ellei ne ole jo elämästään tätä kirjoittaneet.
EDIT: Koska Topi oli tähän haasteeseen jo vastannut niin pyysin uuden blogikaverini Montyn vastaamaan Topin sijaan, käykääpäs tutustumassa. Kultsikin vastasi ja sinne voi myös mennä katselemaan.
Savisuti ja Bee yhdessä toivottavat jokaiselle ystävälle oikein ihanaa ystävänpäivää!
Kommentit