Elisa 6v, nimestään huolimatta hän on poika. Eikö nämä lapset ole suloisia ja kauniita?Tässä postauksessa on kolme Daktari Leenan ottamaa kuvaa.

Seuraavana päivänä harjoittelin aamulla kyynärsauvojen kanssa kävelyä. Sain hyviä neuvoja samassa talossa asuvalta lääketieteen opiskelijalta ja kävely alkoi vähitellen sujumaan paremmin. Päivällä kuulin yllättäen että Daktari Leena tulee hakemaan minua vähän myöhemmin orpolaan autolla. Olin tosi iloinen, saan olla vielä lasten kanssa ja ehkä ehdin syöttääkin jonkun tai tehdä siellä edes jotain vaikka kävely ei kunnolla sujukaan.

 

Thomas lelukasan keskellä ja sieltä hän on valinnut pienen palikan itselleen.

Kun menimme orpolaan oli ovella lauma lapsia odottamassa ja ihmettelemässä kyynärsauvojani ja isommat tulivat vastaan Daktari Leenaa joka oli ollut työmatkalla muualla. Pääsin syöttämään maissipuuroa Abelille omalle paikalleni ja sylittämään lapsia. Isommat lapset leikkivät iloisina kyynärsauvoillani.  Erik, suloinen hurmuripoika oli sylissäni kun oli aika siirtyä leikkihuoneeseen. Daktari Leena kertoi pyynnöstäni Erikille että hän pääsee kyllä uudestaan syliin mutta siirrytään välillä toiseen huoneeseen. Kun pääsin sinne saakka oli pikkuinen odottamassa  kädet kohotettuna syliin pyrkien. Ihana, ihana poika!

 

 

Erik sylissä ja taustalla Boni. Hänelle lauleskelin ja voisin nyt laulaa vielä sopivammin 'My Boni is over the ocean, my Boni is over the sea.. o bring back my Boni to me! '.  Kuvassa näkyy hiukan alareunassa kipsiäni. Päiväkirjasta:' Abel otti selvästi kontaktia muihin lapsiin ja tutki ympäristöä. Hän tuli rumpunsa kanssa luokseni ja rummutti kipsiäni rumpupalikoillaan. Voi rakasta suloista!  Boni ja Thomas leikkivät nätisti yhdessä. Oli hauska seurata heitä. Boni kumarsi istuallaan päänsä melkein lattiaan saakka ja Thomas teki saman perässä ja molemmat nauroivat ja hakkasivat lattiaa lelullaan. Ei onneksi toisiaan, heillä oli selvästi hauskaa! Isot lapset piirtelivät ja montessorikoululaiset harjoittelivat kirjaimia.'

 

Boni <3

Daktari Leena meni autolla tervehtimään jotain mamaa ja otti pari isoa lasta mukaansa. Jäin lasten kanssa leikkimään ja sylittelemään. Olin orpolassa lähes siihen saakka kun lapset menivät illalla nukkumaan. Minusta tuntui vaikealta lähteä sieltä pois. Silittelin pienen Lucin 3kk päätä ja kuvasin häntä. Mietin samalla etten halua nähdä tätä pientä, suloista tyttöä lattialla apaattisena heijaamassa  itseään   jos joskus pääsen tänne uudestaan. Olisin niin halunnut ottaa hänet mukaani kuten nämä muutkin pienet orpolasta. Voi kun nämä lapset saisivat rakastavan kodin jostakin pian!

 

 

Elia 5v

 

 Vihdoin olin lähdössä ja jätin pienemmät lapset leikkihuoneeseen. Kun olin menossa keittiöön minkä kautta pääsin ulos, juoksi perääni tyttö jonka olin saanut syliini ensimmäisenä päivänä ensimmäiseksi kun tulin orpolaan. Hän otti kaksin käsin kiinni jalastani ja alkoi itkeä. En pystynyt nostamaan häntä syliini koska seisoin siinä kyynärsauvojen varassa. Hänen itkunsa muuttui huudoksi ja kohta minäkin jo itkin. Silitin hänen hiuksiaan ja yhdessä  itkimme.  Jonkin ajan kuluttua mama tuli katsomaan ja otti pienen syliinsä.

Ulos ja autolle kävellessäni askeleeni olivat hitaammat ja raskaammat kuin orpolaan mennessäni.