Sain tänään, hmm, tai eilen, tämän viestin ystävältäni. Haluan jakaa sen täällä, ainakin minut laittoi miettimään ajankäyttöäni.

                                                                    
                                                                     
                                                                     
                                            


Tarina joka laittaa ajattelemaan tätä elämää ..
Tässä on hiukan ajattelemisen aihetta kaiken kiireen
keskelle.
Suosittelen kuitenkin lukemaan tämän lävitse - ajatuksella.

Asioita tapahtuu joskus niin yllättäen, mutta eihän me voida
kuin
sopeutua ja elää tätä päivää niin kuin viimeistä, niinhän?
Tämän
tarinan tarkoitus on muistuttaa, että eläkää!

Hyvä ystäväni avasi vaimonsa vaatekaapin ja otti sieltä
esiin
laatikon, jonka sisällä oli silkkipaperiin kääritty leninki.
"Tämä ei
ole mikä tahansa laatikko", ystäväni sanoi. Hän avasi laatikon
ja tuijotti
sen
sisältöä.
Vaimoni sai tämän lahjaksi ensimmäisellä Pariisin
matkallamme 9
vuotta sitten. Hän ei koskaan laittanut tätä ylleen, sanoi
säästävänsä
sitä
erityistä tilaisuutta varten."

No luulisin, että tämä on kai sitten se."
Ystäväni asteli sängyn viereen ja asetti laatikon hänen
vaimonsa
muiden tavaroiden vierelle, jotka hän oli kohta viemässä
hautaustoimistoon,sillä hänen vaimonsa oli juuri kuollut.
Ystäväni kääntyi puoleeni ja sanoi:
Älä koskaan säästä mitään erityistä hetkeä varten, sillä
jokainen
päivä on erityinen hetki."

Nuo sanat painuivat mieleeni ja tänään päätän, että luen
enemmän ja
siivoan vähemmän. Istun kuistilla turhia murehtimatta,
vietän aikaa
rakkaitten lähimmäisteni kanssa ja teen lyhyempiä työpäiviä.
Keskityn niihin asioihin, jotka ovat minulle tärkeitä.

Ymmärrän, että elämää eletään sen ainutlaatuisen kokemuksen
tähden.
Ei siksi, että se olisi jokin selviytymisleiri.

Enää en tuskaile. Otan paremmat lautaset kaapista ja pistän
uudet
vaatteet päälle supermarkettiin.
En tiedä, mitä ystäväni vaimo olisi tehnyt, jos olisi
tiennyt, että on
aika lähteä seuraavana aamuna. Sitä ei kukaan meistä osaa
kertoa.
Ehkä hän olisi soittanut sukulaisilleen, läheisimmille
ystävilleen
tai sitten ei.
Hän olisi voinut soittaa vanhalle ystävälle sopiakseen
riidan. Hän
olisi saattanut mennä syömään suosikkiravintolaansa. Ne ovat
ne pienet
asiat, joiden tekemättä jättämistä minä katuisin, jos aikani
olisi
tullut.
Katuisin sitä, koska enää en voisi tavata ystäviäni tai
kirjoittaa
sitä kirjettä, jonka halusin kirjoittaa sinä "yhtenä
päivänä".
Katuisin ja olisin murheellinen, koska en sanonut
sisarilleni,
lapsilleni ja ystävilleni kuinka paljon heistä välitän
riittävän usein.
Nyt en enää kuitenkaan pidättele kaikkea sitä, mikä tuo
naurun ja ilon
sydämiimme. Ja joka aamu, joka päivä, joka tunti ja joka
hetki sanon,
tämä hetki on se erityinen hetki.

Jos saat tämän tarinan, se johtuu siitä, että joku välittää
sinusta ja
ehkäpä
siksi, että sinä välität myös jostain.

Jos olet liian kiireinen lähettämään tätä jollekin josta
välität, niin
muista, että sitä jotain tai yhtä päivää, joka on kaukana ei
välttämättä edes koskaan tule.