Toinen kuvaton postaus- ehkä viimeinen sellainen täältä. Tulin eilen maalta, Ilembulasta takaisin parisataa kilometriä Iringaan ystävien luokse. Täällä kirjoitan heidän, suomalaisten koneella joten siksi tämä kirjoitus on nyt oikeine merkkeineen mitä Kutis edellisessä ihmetteli.

Ilembulassa olin hommissa orpolassa ja siellä viettämäni aika kuten koko aika tässä maassa on ollut ikimuistoinen. Tykkäsin valtavasti lapsista joita sain helliä, suloisia kikkarapäitä ja räkäneniä kaikki. Lapset olivat koko ajan yskässä ja flunssassa, osa kuumeessakin. Onneksi en saanut sieltä tartuntaa. Asuin afrikkalaisittain hyvissä oloissa mutta meikeläisittäin vaatimattomasti mutta hyvin totuin lukuisiin pieniin ja juokseviin kämppiksiin ja seinillä viihtyviin hämähäkkeihin ja geggoihin. Noihin kämppiksiin pitää osata vaan suhtautua, onneksi nukuin suhteellisen turvassa laastarilla paikatun hyttysverkon suojassa.

Nyt kävelen kipsi jalassa kun akillesjänne päätti sanoa sopimuksen irti ja katketa monivaiheisen tapahtumasarjan päätteeksi, siitä myöhemmin lisää. Kävelen kyynärsauvoilla jotka ovat eri paria mutta muuten oikein hyvin täällä toimivat. Suomessa ne täytyy vaihtaa uusiin missä on piikit mukana. Kipsi ja sauvat hidastavat vähän matkaa mutta paljon kivaa on vielä edessä ennen kuin seuraavalla viikolla palaan Suomeen.

Täällä ystävien luona asun luxus-asunnossa ja nautin kaikesta kauniista ja hyvästä seurasta, Ilembulassa sain kokea oikeaa Afrikkaa ja sitähän olin tullut täältä hakemaan. Tähänastinen matka on ollut elämys kaikin puolin ja toivon, ettei tämä jää viimeiseksi matkaksi tässä maassa. Ilembulassa kuulin, että on kolmenlaisia Afrikassa olijoita; heitä, jotka valittavat täällä kaikesta erilaisesta ja päättävät jo täällä etteivät koskaan halua maahan uudestaan. Toiseksi heitä jotka tykkäävät kyllä monesta asiasta ja moittivat toisia, asuvat parhaissa hotelleissa ja tykkäävät kaikesta hienosta mitä rahalla saa ja lähtevät seuraavaksi taas jonnekin muualle. Kolmanneksi heitä jotka ovat kaikesta innoissaan ja elävät täällä ruohonjuuritasolla arkea täkäläisten kanssa ja suunnittelevat jo heti uutta matkaa. Taidan kuulua tuohon viimeiseen ryhmään.

Tänään on muuten Been synttärit, tai siis täällä kello on jo 00.53 eli ne oli eilen mutta siellä on vielä sunnuntai. Terveisiä siis Beelle kotiin ja oikein iso synttärirutistus 8-vuotiaalle! Kuulin, että Bee oli ollut kaksi päivää syömättä lähtöni jälkeen(ei ole pahitteeksi) mutta sen jälkeen ruoka on kuulemma maistunut.