Ostin alesta yhden kirjan ja luinkin sen heti. Kirja on Eila Ileniuksen Dementia, opettajamme, alaotsikkona äidin ja tyttären tarina. Erittäin koskettava, liikuttava kirja jota ei voinut itkemättä lukea. Kirjan kertoma tilanne saattaa olla useimmilla meistä vielä joskus edessä.

1229090.jpg

Takakannen tekstiä: Pieni suuri kertomus rakkaudesta ja vastuusta

Ikääntyneen äidin sairastuessa dementiaan näyttelijä Eila Ilenius eli vielä täyteläisiä työvuosiaan. Tytär päätti kokeilla ennen kokematonta, elämää ilman teatteria ja omaa työtään. "Säästöpossuni joutui laihtutuskuurille. Myöhemmin oivalsin, ettei myöskään eläkkeeni kasvaisi. Koin silti olevani etuoikeutettu. Minulla oli nyt mahdollisuus yrittää antaa äidilleni sitä turvaa ja tukea, jota läheinen omainen voi antaa."

Eila ei pidä itseään omaishoitajana, äitihän eli yksin kodissaan kunnes sai paikan ryhmäkodista. Tuhannet omaishoitajat kuitenkin tunnistavat hänen kertomuksessaan oman elämäntilanteensa.

Dementia, opettajamme on rankasta aiheestaan huolimatta viisas, kaunis ja elämänmyönteinen teos. Se ei peittele hoitoalan paineita ja ongelmia, ei myöskään omaisen epävarmuutta ja huolta läheisensä hyvinvoinnista vieraissa käsissä. Ikääntynyt, sairas ihminen tarvitsee ympärilleen toimivan turvaverkon. Tämä äidin ja tyttären yhteinen tarina osoittaa, että vanhus Suomessa voi saada rakastavan, inhimillisen hoidon ja arvokkaan lähdön.

Geriatri Taina Hammaren on kirjoittanut teokseen artikkelin "Omaishoitajan voimavarat ja jaksaminen".