SusuPetal haastoi blogissa käyneet ottamaan tämän haasteen vastaan ja lupasin sen tehdä.

1. ota lähellesi kirja tai lehti
2. sulje silmäsi
3. haparoi sanoja kohti
4. tökkää sormi tai kynä satunnaisen sivun satunnaisen sanan kohdalle
5. minne bongaamasi sana ajatuksesi vie?
6. kerro se blogissasi
7. haasta leikkiin mukaan niin monta kuin tahdot.


Nappasin umpimähkään hyllystä jonkun kirjan ja käteen tarttui Neil Hardwickin vuonna 1999 julkaistu kirja Hullun lailla. Kirja on kertomus matkasta depressioon ja siitä takaisin elämään.

Sormeni osui suoraan tähän: " Istuin viimeisenä aamunamme Brownin kanssa hänen hotellihuoneessaan käymässä läpi päivän aikataulua, jonka viimeinen kohta oli lähtöselvitys lentokentällä vähän ennen puoltayötä. Jostain kuului vikisevää ääntä. 'Kuulostaa vähän siltä kuin sinulla olisi huoneessasi rottia', minä sanoin. 'Viiden tähden hotellin viidennessä kerroksessako? Älä viitsi olla naurettava', Brown sanoi. 'Ilmastointilaitteessa vilkkuu valo, siellä on joku osa kai irti'. Ja tärmälleen sillä hetkellä kun me molemmat käännyimme katsomaan ilmastointilaitteen ritilää, sen läpi pisti esiin rotan häntä joka samantien katosi. 'Jumalauta, Brown sanoi. Helvetti, että minä inhoan rottia!'

Tästä tuli mieleen eräs kesä kun olin ehkä 11-12-vuotias. Rakensimme mökkiä ja asuimme teltassa ja söimme muovisen katoksen alla, elimme osan kesälomaa kauniilla paikalla järven rannalla todellisissa leirioloissa. "Kellari"oli kiven kolossa, kannen alla ja kerran ruokapöydässä, ulkona, isäni kaatoi piimää mukiinsa. Piimätölkistä tipahti iso, noin 10cm pitkä etana isäni mukiin. Sillä kertaa jäi piimät juomatta. Samana kesänä otin sokeria pussista missä oli joku pieni ötökkä. Kiljaisin nuoren kaupunkilaistytön kauhua äänessäni "täällä on joku eläin!!"  Siitä eläimestä olen saanut kuulla koko elämäni ajan.


1816577.jpg.

Haastetta saa mielellään jatkaa eteenpäin, nappaa se tästä mukaasi, ole hyvä!