Laskeuduin Tansanian maaperälle keskiyöllä mahtavien salamoiden loistaessa ja valaistessa pimeää taivasta, vettä tuli kaatamalla ja koneesta katsottuna vesi näytti satavan aivan vaakasuoraan. Jouduin koneesta ulos tultua täyttämään pari paperia missä kysyttiin tietysti matkani tarkoitusta ja paikkoja missä aion olla jne ja maksoin turistiviisumin. Sain passini takaisin ja laukkuni olikin jo kauniisi nostettu alas hihnalta. Näin vilauksen ystävistäni jostain aukosta ja pääsin vihdoin heitä halaamaan. Sadekin loppui sillä hetkellä ja ajoimme läpi pimeän kaupungin kohti Onnelaa.

 

Onnela on vierastalo minkä Suomen valtio on rakennuttanut ja nyt sen omistaa Tansanian Valtio. Tämän rakennuksen alakerrassa nukuin ekan yön, myöhemmin siirryin samanlaiseen taloon yläkertaan missä ystäväni asuivat kaksion toisessa puoliskossa.  Täältä voi tarvittaessa vuokrata asunnon vaikka vuodeksi. Katkelma päiväkirjasta seuraavalta aamulta:' Nyt istun, lauantaina klo 10.10 pihallani Onnelassa. Kuuluu tuhansien lintujen siritys, taustalta työmiesten ja naisten juttelu ja nauru ja takaa jostain liikenteen kohina. Tuoksuuko täällä meri? Aurinko paistaa, on lämmintä, Bougainville kukkii kuten joku keltainen kellokukkakin. Perhosia lentelee runsaasti.

Kaunis sinikeltainen lintu pyörii tässä lähellä, yritän saada siitä kuvan. Mustavalkoinen kissa kävi äsken aidallani mutta raukka säikähti minua ja hipsi tiehensä.  Tämähän on paratiisi, voisin jäädä tänne. On ihanan kuuma. Tämä kostea kuumuus sopii minulle! P ja E ja vieraat menivät uimaan Intian Valtamereen, en tänään jaksanut lähteä mutta huomenna varmaan ehdin mukaan.'

 

Onnelan pihapiiriä. Alla on kuva huoneestani yläkerran kaksiossa missä asuin pari päivää ennen kuin lähdettiin jatkamaan matkaa eteenpäin kohta etelää.

 

 

Onnelan ruokalan/ ruokasalin seinää, kävimme täällä silloin tällöin aamupalalla. Illalla lähdettiin kauppakeskus Gameen ja otin siellä pari kuvaa aivan sen takia, että haluan näyttää muillekin Afrikan moninaiset kasvot. Olimme kuin missä tahansa kauppakeskuksessa missä päin maailmaa tahansa. Kävimme jätskibaarissa jätskillä ja kahvilla ja etsimme P:lle varastetun puhelimen tilalle uutta. Itse katselin vaatteita mutta en vielä ostanut mitään. P:n kanssa kävimme myös nettikahvilassa ja laitoin ekan kerran terveiset  FB:n kautta Suomeen.

 

Gamen kauppakeskus tai osia siitä. Anteeksi kuvan tummuus, laitoin tähän vielä toisenkin kuvan sieltä. Illalla menimme syömään Epidoriin missä omiin hienoihin pukuihinsa pukeutuneet masaimiehet olivat auttamassa löytämään parkkipaikan ja vahtivat autoa pienen rahan toivossa. Teki mieli ottaa miehistä kuva mutta en uskaltanut, ehkä san heistä vielä kuvan myöhemmin. Oli hyvä ruoka, palvelu ja iloinen tunnelma pöydässä. Toiset vieraista viettivät viimeistä iltaa maassa ja minä, juuri tullut, saan jäädä tänne ihmemaahan vielä kuukaudeksi.

 

Epidorin iltatunnelmaa. Eläköön Afrikka!