Antibiootin turvin aloin toipua vatasataudista ja kuume laski ja olin  jo lauantai-iltana hetken jalkeilla ja iltateellä. Sunnuntaina heräsin jo seitsemältä ja menin suihkuun tarkoituksena pestä hiukset. Olin juuri saanut hiukset pestyä ja hoitoaineen päähän kun vesi loppui. Oli pakko mennä herättämään P ja E ja E herrasmiehenä kävi laittamassa oman varatankin ulkona päälle ja sain jatkaa hiusten huuhtomista. Veden loppuminen aamulla ei ole mikään yllätys mutta kuvittelin ehtiväni jo pois suihkusta ennen kahdeksaa kun se yleensä saattaa loppua mutta näin nyt kävi.

Aamupalan jälkeen lähdettiin E:n kanssa ajamaan suhteellisen lähellä olevaan kirkkoon jo kahdeksaksi ja olimme mukana jumalanpalveluksessa siellä, P:llä oli töitä ja hän jäi kotiin odottelemaan oppilaitaan. Laulu soi kyllä mahtavasti niin kuorojen laulaessa tai kun täysi kirkollinen ihmisiä lauloi kauniisti äänissä virsiä. Sitä olisin kuunnellut enemmänkin. Kuntoni oli vielä huonohko ja huomasin ylösnoustessa että tasapaino oli vähän hakusessa ja joka paikka tuntui kipeältä mutta musiikki soi niin kauniisti että se sai unohtamaan epäoleelliset seikat hetkeksi. Jumiksen jälkeen ihmiset kokoontuivat kirkon pihalle ja siellä huutokaupattiin jotain kolehtiin tuotua, ehkä kana tai pussillinen appelsiineja tai jotain vihanneksia. Tapasimme E:n ja P:n työtovereita ja juttelimme heidän kanssaan hetken ja jatkoimme sitten matkaa yliopistolle katsomaan E:n työpaikkaa.

 

 

 Iringan kirkossa ihmiset vievät kolehtia edessä oleviin vasuihin. Seinällä on tyylikäs risti ja katto on jotain kapeahkoa puuta. Tämä kirkko on huomattavasti yksinkertaisempi kuin Dar es Salaamissa näkemäni mutta laulu soi aivan yhtä kauniisti ja mahtavasti.

 

 

Kirkon jälkeen ihmiset kulkevat kirkonmäeltä kohti kotiaan, joku kaupunginosa levittäytyy alhaalla ja osittain vuorille päin.

 

Ajoimme kohti Iringan Tumaini yliopistoa. Hiekkateiden jälkeen päästiin hienoille  yliopiston rakennuksille ja käytiin katsomassa E:n työhuonetta.  Alla on osa yliopiston päärakennuksesta.

 

 

 

Tämä tie johtaa yliopistolle ja sieltä pois, opiskelijoilla on aika kiipeäminen. Opiskelu yliopistolla on sen verran kallista Tansanialaisille että monellakaan ei ole varaa edes lomillaan, mitä niitäkään ei ole kuin pari lukuvuodessa, matkustaa edes kotiinsa jos ovat jostain kauempaa kotoisin. Osa opiskelijoista on jo vanhempia, perheellisiä ja osa jo toisen ammatin aikaisemmin hankkineita. Jotkut, varakkaat opiskelijat opiskelevat 'omilla rahoillaan' mutta suurin osa saa jostain stipendin joka kattaa opiskelukulut. Ei ole helppoa opiskelijankaan elämä kehitysmaassa.

Päivällä pakkaamisen ja ruokailun jälkeen jatkoimme matkaa kohti Ilembulaa missä minun oli määrä aloittaa hommat orpolassa jo seuraavana päivänä. Ensimmäiset noin sata kilometriä E vei minut tiettyyn tapaamispaikkaan ja siellä monien mutkien kautta tapasimme minulle aikaisemmin tuntemattomat M:n joka työskenteli Ilembulan sairaalassa lääkärinä ja K:n, hänen vaimonsa joka oli töissä orpolassa.. Hän oli luvannut perehdyttää minut siellä talon tavoille ja työhön.

E:n kanssa ajoimme kyllä suunnilleen oikeaan paikkaan mutta emme ihan tarpeeksi kauaksi kuhmuraista hiekkatietä ja jäimme hetkeksi odottamaan muiden saapumista. Vettä alkoi sataa kaatamalla ja kuvasin yhden kauniin puun mitä ihastelin auton ikkunasta. P tietää varmaan tämän puun nimen?

 

 

Ajoimme vähän takaisin päin ja toista huonossa huonossa kunnossa olevaa hiekkatietä vielä vähän eteenpäin kunnes tapahtui se mitä Afrikassa asuvat saavat kuulemma usein kokea.

 

 

Meiltä puhkesi rengas. Ei auttanut muu kuin E alkoi vaihtaa siihen uutta rengasta tilalle kaatosateessa. Muutamia autoja meni ohi ja ihmiset olivat osaaottavan näköisiä mutta ajoivat ohi kunnes nuoria miehiä täynnä olevasta autosta tuli pari miestä auttamaan ja aika äkkiä rengas olikin jo vaihdettu. Miehet saivat pienen korvauksen ja monien soittojen ja mutkien jälkeen tapasimme heidät jotka meidän pitikin tavata.

 

 

Ajoimme lähimmälle huoltoasemalle ja sieltä menimme taksilla viimeiset sata kilometriä Ilembulaan M:n ja K:n kanssa. Kun nousin autosta, ihmettelin miten minusta tuntui kuin joka paikka olisi kipeänä mutta olin utelias näkemään missä asuisin seuraavat  viikot ja kohta tulikin jo pimeää ja ilta meni nopeasti huoneessa tavaroita purkaen ja taloon tutustuen.

 

 

Ensimmäisen illan tunnelmia huoneessani. Kuulin taloon tullessani, että täällä on äskettäin maalattu ja mietin lattiaa katsoen että ahaa mutta myöhemmin tajusin, että meillä on sentään seinät hienossa kunnossa ja todellakin maalatut. Kaikilla ei ollut asiat aivan yhtä hyvin. Alla näkyy vielä toisella puolella huonetta oleva sänkyni ja laastarilla paikattu hyttysverkkoni! :)

 

 

Olin tullut sinne mistä olin lapsesta asti haaveillut, hoitamaan lapsia Afrikkaan. Aioin ottaa tästä lyhyestä ajasta kaiken irti. Menin aikaisin nukkumaan että jaksaisin herätä seuraavana aamuna aikaisin aamuteelle ja sitten töihin.