Olin tänään Tuomasmessussa "töissä", rukousavustajana. Käyn siellä silloin tällöin, kun iltamessu sopii elämänrytmiini paremmin kuin mikään missä tarvitsee herätä aamulla aikaisin. Töissä messussa olen harvoin, tänä kesänä kuitenkin olen ollut vapaaehtoishommissa vähän mukana. Kuulin heti kun menin paikalle alttareita rakentamaan, että yksi messun vakituisista kävijöistä ja vapaaehtoisista on kuollut muutama päivä sitten. Viime sunnuntaina vielä juttelin hänen kanssaan, kuten niin usein tämän kesän aikana jossakin törmättiin ja keskusteltiin niitä näitä. Siinä halattiin ja hän sanoi, nähdään ensi viikolla. Tänään hänen paikkansa oli tyhjänä ja vietimme hiljaisen hetken hänen muistolleen. En tuntenut miestä kovin hyvin mutta muistan hänet jo vuosia, ehkä vuosikymmeniä sitten olleen uskollisena paikallaan messussa avustamassa. Aina nuo yllättävät kuolinviestit ovat koskettavia, koskaan ei voi tietää kenen vuoro on lähteä seuraavaksi.
Kommentit