Tämä runo syntyi eilen illalla vai olisko ollut jo yötä, kun kiertelin blogeissa. Tatsin sivuilla luin hänen polvensa pettämisestä ja runo syntyi sitä lukiessa. Kipu on tuttu juttu itsellänikin, varsinkin aikaisemmin, nykyisin onneksi vähemmän tuttu.

Kirvelevä, viiltävä tuska
joka tervehtii minua aamulla,
moikkaa päivällä
illalla sanoo hyvää yötä

Kuinka mielelläni antaisin
sinut pois

mutta kenelle?

Ei, pysy vaan siinä
kumppanina, ystävänä,
tunnen sinut,
en antaisi sinua
kenellekään
tutulle enkä rakkaille
vieraista puhumattakaan

Johan hellitit otteesi
raajojesi puristuksen,
pilleriä pakenet

nukutaan nyt
hyvää yötä
kauniita unia