107. Pakinaperjantai

PANIIKKI

Olin ihmetellyt kun Been kanssa lenkkeilyt kestivät aina vaan pidempään ja pidempään. Koirus haisteli ja haisteli ja selväsi hidasteli kävellessään. Mentiin sitten sen tahtia ja ihmettelin ja joskus komensinkin hauvaa kävelemään hiukan nopeammin. Viimeisen viikon aikana katselin rakasta koiraani joka kotonakin vain istui ja tuijotti eteensä. Aloin tarkkailla sen liikkumista sisällä ja huomasin, että Bee meni tosi hitaasti ja varovasti makaamaan, aivan kuin jotain olisi pielessä. Annoin pikkuiselle herkkuja ja yritin käydä ulkona vähän useimmin, pienenpiä lenkkejä monta kertaa päivässä kun enimmät kiireet alkoivat viime viikolla hellittää. Bee oli erilainen kuin ennen, jotenkin tuli mieleen vanha ukko, vaikka koiralla on ikää vasta 6v.

Aloin olla paniikissa, mikä tällä hauvalla on pielessä. Lauantaina oli perheen ja suvun joulu ja Bee odotteli kotona sen aikaa kun olin siellä. Kun tulin kotiin, tunsin jonkun kummallisen hajun koiran ympärillä. Haistelin sen hengitystä ja tutkin netistä mikä ihme tämä haju voi olla.Sunnuntaina koira tuntui ja näytti pirteämmältä ja jaksoi hyvin kävellä pienempien lisäksi yhden pidemmänkin lenkin, pyrki itse vieläkin kauemmaksi kun olin aikonut ensin mennä. Illalla huomasin jotain kummallista eritettä lattialla siinä missä Bee oli aikaisemmin maannut. Maanantaina, heti aamusta, tilasin ajan eläinlääkärille. Koira oli rauhallinen, minä jo itkin.

Lääkärillä tehtiin perustutkimus eikä mitään kummempaa löytynyt. Verinäytteissä kuitenkin ilmeni, että tulehdusarvot olivat koholla ja Bee aristeli oikean takajalan polvea mutta se oli vanha vaiva joka sillä on ollut koko elämänsä ajan. Tutkimuspöydältä Beetä nostaessa hoitaja huomasin jotain jäävän käteensä koiran mahan alta ja alettiin tutkia tarkemmin. Beeltä löytyi haava, mätää tihkuva hankautuma vatsasta. Bee oli pakko nukuttaa ja tutkimuksissa ilmeni valjaiden hanganneen sen vatsaan ison alueen niin, että iho oli rikki ja nirhauma oli mennyt jo aika syvään, melkein lihaan saakka.

Siitä alkoi minun paniikkini syvetä. Miten en ole huomannut tätä? Miten voi koiralla olla niin paha haava eikä se valita enempää ja miten en ole sitä huomannut! Pesin Been viimeksi marraskuun alussa ja sen jälkeen valjaita laittaessa ne tuntuivat tiukoilta. Aikaisemmin otin valjaat joka yö pois ja laitoin takaisin aamulla ulos lähtiessä, viimeisen kuukauden aikana otin ne pois vaan silloin tällöin. Viime perjantaina kävin tilaamassa uudet, isommat valjaat koska nykyiset olivat selvästi jäämässä pieniksi.

Lääkärillä hauvan iho puhdistettiin ja Bee sai päälleen uunoturhapuro-paidan ja pääsin illalla kotiin tokkuraisen koiran kanssa. Ostimme uuden pannan ja heitin vanhat valjaat roskiin. Yö kotona meni hyvin ja aamulla heräsi lattialla sänkyni vieressä  iloisempi koira kuin pitkään aikaan. Nyt syödään antibiootteja, toki tänä aamuna ne piti ensin oksentaa pois, ja särkylääkkeitäkin menee jonkin aikaa. Been mahaa suihkutellaan kolmesti päivässä ja pyyhitään kipeää paikkaa petadineliuoksella. Tänään lenkillä mentiin jo vähän kovempaa vauhtia, toki uuteen pantaan on totuteltava niin Been kuin minunkin.

Nyt paniikki tulee vain silloin kun pitää hoitaa pipiä paikkaa, enemmän ehkä minulle kun Beelle, vähän molemmille. Äsken etsittiin T-paita joka päällä tästä lähtien ulkoillaan ja illalla mietitään turkin leikkausta, paniikin aihe taas meille molemmille.



Viikon päästä käydään lääkärillä näyttämässä miten parantuminen on lähtenyt alkuun. Ylhäällä kuva Been eilisestä ja tämän aamuisesta turhapuro-lookista. Nyt Bee makoilee tuossa vieressä suihkutuksen jälkeen pyyhkeen päällä. Kohta lähdetään taas ulos ja kokeillaan miten pitkän turkin kanssa voidaan pitää T-paitaa.

Muistakaapa meitä tänään iltarukouksessa.