Olen ostanut SusuPetalin Valkoiset talot jo lähes vuosi sitten mutta en ole ehinyt lukea sitä kuin vasta nyt. Viimeiset pari viikkoa olen ahminut monta hyvää kirjaa ja aloitan niistä kertomisen meille tutun kirjailijan teoksella.

Valkoiset talot on kuin kirja täynnä novelleja. Kaikilla tarinoilla on kuitenkin joku yhteinen nimittäjä ja ne kiinnittyvät toisiinsa lukijalle jo tutuksi tulleen asian tiimoilta. Heti ensimmäiseltä sivulta jännitys pysyy yllä ja on jatkettava lukemista koska kirjaa ei vaan voi laskea kädestään jos ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirjalija kertoo vaikeista asioista kuin ulkopuolinen tarkkailija, tuomitsematta, kiittelemättä, kertoen vain tosiasioita meistä, ihmisistä. Välillä lukijana tunsin itseni hetken tirkistelijäksi, sitten vihaiseksi, toisinaan hymyilytti.

Valkoiset talot on hyvin inhimillinen kirja!  Viimeisessä luvussa aloin aavistaa loppua mutta silti se yllätti. Mieleen jäi paljon kysymyksiä ja henkilöt jäivät elämään ajatuksiin. Pieni kysymys ja toive siis SusuPetalille, olisiko ehkä jatkoa joskus tulossa?