En huomannut, ettet ollutkaan tähän haasteeseen vielä ottanut osaa. :) Parasta se on varmaan myös kotivahdinkin mielestä, kun emäntä tulee kotiin, eikä tarvitse yksin ihmetellä. :)

Koirien osoittama kiintymys on ainutkertaista.!

Hyvä kuva ja kaveri sulla. Oon aina ihmetellyt että miten tuollaisen pehkon takaa näkee mitään?

Tuo hymy taatusti sulattaa sydämen :)

Kiitos Savisuti kommentistasi.- Eikö ole ihanaa,kun tietää,että joku odottaa kotona ja voi tuntea itsensä todella tervetulleeksi. - Kolmas asia vielä:Kiitos kirjavinkistä."Viidakkolapsi" oli yhteisenä ääneen luettavana mukanamme helmikuisella pohjoisen (kotiseutuni) lomaviikolla. Ihmeellinen ,koskettava tarina.Laitoin siitä juuri tietoa sivulleni ja edelleen linkin Sinun kirjasivullesi.

Voooi miten kaunis hymy Beellä onkaan! Kyllä väkisinkin kääntyy suupielet ylöspäin kun tuota veijaria katsoo! :)

Voi sentään! Kyllä tuollainen virnistys pelastaa päivän kuin päivän! :)
Itsekin aina ihmettelen, kuinka meidän koira saa itsensä sellaiselle väkkärälle pomppiessaan tervehdystanssiaan, se on kuin lehmä kevätlaitumella!

Toivottavasti hauva ei päivällä itke kuten meidän naapurin koira kuuluu tekevän, (tosi harvoin olen päivällä kotona ja aina kuuluu itkua, surullista ulinaa kun koira on yksin). Ihana hymy hänellä ainakin on!

Tuota hymyä ei voi vastustaa:) Onhan persoonallisen näköinen ystävä sinulla. Ihana kuva ;D

Uskollinen ystävä kun on vastassa, se on niin suloista!

Nyt siltä ihanuudelta näkyy jo hampaatkin! Maan mainio. Kuva kuvaa hyvin kertomaasi, nautinnollinen hetki kummallekin!

Hupaisan näköinen otus! saa varmasti huonostakin päivästä uudestaan iloisen :)